Lopultakin Los ojos de Caburga

Matkalla Caburgan silmiin ihasteltiin luontoa ja kaukana häämöttävää tulivuorta. Matkalle sattui myös eläimiä. Mun lemppareita, lehmiä.

Käveltiin Evan kanssa onnellisina

Kävelyreissun jälkeen saavuttiin Caburgan silmiin, nimi tulee siitä kun ylhäältä päin katsottuna laguunin pohjassa on kuulemma kivistä muodostunut kuvio, joka muistuttaa silmää. En mennyt ylös asti katsomaan niin en nähnyt silmää.

Vesiputous ja laguuni oli kauniita mutta ihan kauhea turistirysä. Kuten melkein kaikkialle luontoon, sinnekin maksoi (koska ne on jonkun tontilla ja niistä tietty kuuluu maksaa, täälä kun ei tunneta jokamiehen oikeuksia).

Chileläiset olivat saapuneet paikalle perheineen ja autoineen. Käpöttivät viisi metriä laguunille, nappasivat kuvat ja lähtivät. Paikalla oli aivan liikaa ihmisiä. Meni vähän maku koko hommasta. Nappasin teille kuitenkin kuvan niin ettei turistit häiritse.

Oisin halunnu uimaan!

Playa negra, playa blanca y los ojos de Caburga

Mentiin palloilemaan rannoille ja harmitti ettei tullut bikineitä mukaan koska vesi oli lämpimämpää kuin Suomen lammissa ja olisin iloisena pulahtanut linnun maitoon ja nauttinut auringosta. Tyydyttiin rannalla istumiseen ja maisemista nauttimiseen. Jossain vaiheessa päivää päätettiin jatkaa matkaa.

Lähettiin kävelemään Caburgan silmiin (vapaa hieno käännös), joka on siis vesiputous ja laguuni keskellä metsää. Kävelyä kertyi jotain viisi kilometriä tai jotain sellaista. Välillä vähän jalkoja pakotti koska en nyt ole mikään metsien nopein kävelijä mutta maisemat oli upeita.

Käveltiin ensin valtatien vierustaa ja sitten päästiin pikku kujille, joka oli kuin Suomen maaseutua. Suomen maaseutua ja taustalla tulivuori, mutta suomimaista kuitenkin. Ilmakin oli yhtä freesiä. Tietty matkan varrella juteltiin tyttöjen kanssa paljon ja tietty vähän pojista. Matkustin siis suomalaisystäväni Evan kanssa ja uuden tuttavan ranskalaisen Lean kanssa.

Kuvassa näkyy kuinka tulivuori pössäyttelee savua ulos. Kiva pikku jännite, no ei vaineskaan. Ihan normaalia Pucon meininkiä.

 

Pucon: saapuminen ja Caburga

Saavuttiin Puconiin aamulla aikasin ja kahdentoista tunnin bussimatka tuntui takana. Nukuin katkonaisesti ja huonosti muistellen uutisia bussionnettomuuksista tältä kesältä. Mentiin Cassis-nimiseen kahvilaan, jota suosittelen jokaiselle Puconiin pistäytyvälle. 

Aamupala oli runsas kuten näette ja herkullinen, juuri se mitä tarvittiin päivän aloittamiseen. Pohdittiin päivän harraste mahdollisuuksia ja päädyttiin ottamaan paikallisbussi Caburgaan ja sen rannoille. Tyhminä tyttöinä unohdettiin bikinit. 

 

 Puconin keskustasta näkyi Villarikan tulivuori, joka päivittäin päästelee savuja ja sen huipulta näkee kraaterin laavan. Se on siis koko ajan aktiivinen ja latinoamerikan aktiivisin. Vähän kuumotti, että jos se nyt pössäyttää laavaa ilmoille.

Saavuttiin puoli tuntia myöhemmin Caburgaan eli pieneen rantakylään Puconin reunalla. Aurinko suosi meitä ja ei tajuttu miten lämmin päivä tulee. Kannoin mukanani takkia ja kahta pitkähihaista.