Moikka Suomi

Taas pakkasin matkalaukun, jonka lähtöpaino oli reilut 28 kiloa kun maksimiraja on 23. Kahden uudelleen pakkaamisen jälkeen ja suuren henkisen taiston jälkeen sain matkalaukkuni painoon 23. Lähdettiin koko perheen voimi lentokentälle ja minä hyppäsin metalliputkeen ja aloitin iän ikuisen matkaamisen.

Matkasin ensin Madridiin ja sitten Santiagoon. Madridiin kestää noin viisi tuntia ja sitten muutama tuntia lentokentällä odottelua ja sitten kolmetoista tuntia Santiagoon.

Lensin tällä kertaa Lanilla, joka oli viisitoista kertaa parempi kuin Iberia. Lanilla oli pienet näytöt, joista sai itse valita tv-sarjoja tai elokuvia ja pelata pelejä. En nyt puhu mistään jännittävistä seikkailupeleistä vaan ihan tavallisista Tetris tyyppisistä ajantappopeleistä. Lanilla sai jäätelöä ja ruoka oli ihmisten ruokaa, jota sai syödä oikealla haarukalla ja veitsellä, ei muovisilla tikuilla.

Sain onnekseni vähän nukuttua mutta lentokoneen tuolissa istuminen on aina vähän kuivaa ja aina alkaa särkeä selkä ja pylly puutuu kaikesta istumisesta. Kävin jumppaamassa aina välillä vessajonossa mutta eihän se mitään auta.

Lennot menivät siis hyvin ja matka ilman suurempia vastoinkäymisiä.

Maanantaina alkoi työharjottelu Wain nimisessä ravintola- ja viinilehdessä. Jännitys oli kova ja sauma huono. He lopettelevat seuraavan kuun numeroa, eli kenelläkään ei ole aikaa eikä mitään mitä opettaa tai näyttää. Tämä viikko menee siis lähinnä hengailemisessa ja opinnäytetyön kanssa pakertaessa.

Teen opinnäytetyönä katumuotiblogia ja selvitän tekstiosuuteen mitä ne ovat ja millaisia ne ovat.
http://losmaravillosos.wordpress.com/

Sademetsän vesiputous

Ei oikeasti ollut sademetsä mutta siltä tuntui kun satoi koko ajan. Kuljettiin metsässä oppaan perässä. Opas ja me viisi turistia. Olin varma, että oltiin menty hukkaan tai saavutaan pienelle lammella ja turisti parkoja on taas huijattu. Tämä on siis samaa reissua kun hevosreissu. Hevoset jätettiin metsään ja me jatkettiin kävellen. Ei todellakaan olisi ollut mikään vanhojen pappojen kävelyreitti sen verran hypittiin puiden juurakoissa.

Hetken kävelyn jälkeen puiden väleistä avautui ihmeellinen näkymä. Uskomaton näkymä vesiputoukselle. Olin onnellinen. Olin aina halunnut nähdä oikean vesiputouksen (Serenan vesiputouksia ei lasketa) ja nyt olin sellaisen äärellä.

Onnelliset matkaajat 

Hepat tutuiksi ja sademetsään

Eva ehdotti sadepäivänä, että mennään ratsastamaan. Hevosilla vuorelle ja sielä katsomaan vesiputousta. Ajattelin, että mihin taas suostun ja suostuin. Hypättiin autoon ja mentiin tutustumaan hevoihin. Tässä vaiheessa tahdon kertoa teille, että läheisin kokemukseni hevosiin on ollut tarhassa poniratsastus ympyrässä. Shetlannin ponilla eli sellasella miniponilla.

Hypättiin hevosten selkään ja ainoa ohje oli vedä naruista. Eva tietty vanhana heppatyttönä oli ihan innoissaan ja viiletti menemään onnellisena. Mä olin yksi jännittynyt lihaskimppu hevosen selässä ja keikahtelin vasemmalta oikealle jännittyneenä. Pikku hiljaa aloin tottua hevosen liikkeisiin ja luottaa siihen etten mätkähdä kyljelleni maahan minä hetkenä hyvänsä.

Hevoseni tykkäsi seurata Evan hevosta ja jos Eva lähti hölkkäämään niin mekin. Ja Eva välillä vähän juoksi mut onneksi mun hevonen vaan ravasi. VAAN ravasi. Näin jo silmissäni miten pyörin hevosen jaloissa ja rusennun sinne. Mut onnekseni mitään VÄKIVALTAISTA ei käynyt.

Tulomatkalla vain menin hukkaan hevoseni kanssa. Eva sanoi, että se juoksee kotiin ja pisteli menemään. Kun päästiin päätielle mun hevonen jotenkin jännitty ja vaan jatkoi eteenpäin. Jossain kohtaa tajusin, että ei me näin pitkältä lähdetty ja koitin kääntää hevosta. Se oli kuitenkin jästipää ja jatkoi suoraan eteenpäin. Harkitsin jo pois hyppäämistä, apua huutamista ja itkemistä. Sain hevosen pysäytettyä tien viereen. Ei kääntynyt. Yksi herrasmies pysähtyi autollaan ja katkaisi puusta pienen oksan ja sanoi, että lyö sillä. Tietenkin se samainen herrasmies nauroi vedet silmissä. Olin huvittava turisti.

Pikku turisti eksyneenä. Ei naurattanut.

Sain hevosen liikkeelle ja päästiin kotiin. Hevonen meni pissalle ja minä halaamaan Evaa. Olin kunnossa. 

Minun hevo