Jaa mitä että ?
Neljä yötä sitten sain tosiaan tietää, että no mä sit ihan oikeesti lähden sinne Chileen. Eikä se nyt edes tunnu vielä lopulliselta. Neljä yötä oon nukkunut vähän niin ja näin. Joka aamu oon heränny ajatuksiin "soita vielä sille, lähetä se sähköposti, käy sielä ja osta sitä ja tätä" Tylsää ei todellakaan oo ollut. Ja semmonen elämähän sopii mulle. Okei varmasti kaikki kaverit on nyt silleen "ämmä valittaa koko ajan". Ja nii mä valitankin kun mua pelottaakin!
Eilen tosiaan irtisanoin mun kämpän ja käytiin iskän kanssa matkatoimistossa juttelemassa lennoista. Nyt alkaa ihan oikeesti olla pakko uskoa, etten mä ole heinäkuussa Suomessa.. Enkä elokuun kesäilloissa.
Ennen vaihtoa käyn vähän kuuden viikon työharjottelussa ja sitten kiiruhdankin jo lentokoneeseen. Siksi tuntuu, että asioiden hoitamisella on kiire. Koitan hoitaa ne ennen työharjottelua. Eli viikossa. Hehs.
Ja nyt hain jätesäkkejä kotiini ja alan tyhjäämään kotia. Mä taas muutan.
Aijoo mut ennen muuttoa on vielä vappuki. Sillon en muuta.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Maailma kutsuu vai miten se meni?
No joo.
Takana on hurjan paljon paperisotaa ja tosi paljon ahdistusta ja jännitystä. Sain viime syksynä idean hakea Chileen Santiagoon vaihtoon Universidad Mayoriin. Se oli meidän koulun vanha vaihtokohde, missä ei oltu käyty moneen vuoteen (kai joskus 2008 viimeksi) ja mä puhuin meidän opettajan kanssa, että olispa siistiä saada se taas meidän koulun vaihtokouluksi.
Jos olisin sillon tiennyt et miten paljon joudun kiukuttelemaan ihmisten kanssa, en varmaan olis lähtenyt koko rumbaan.
Kävin juttelemassa koulun vaihtokoordinaattorin kanssa ja juttelin oman ohjaavan opettajan kanssa. Monesti.
Sitten sain hakupaperit ja kaksitoista muuta lappua mitkä piti hoitaa sinne. Juoksin paikasta toiseen ja ihmiseltä ihmiselle. Kävin hakemassa lippua ja lappua mistä lie. Menin luovuttamaan verta, että sain tietää mun veriryhmän. Sain muutaman puhelun joiden aikana kummaltakin osapuolelta paloi pinna ja sain huudot monelta ihmiseltä, miksen voi vaan nyt antaa olla!
No en antanut olla. Soitin uudelleen ja kiukuttelin vielä lisää, mä tahdon Chileen. Kun liput ja laput lähtivät Chileen oli aika tyhjä olo. Mulle hiipi olo, etten mä edes oikeasti enää tahdo sinne. Koko homma oli ollut niin tyhmää ja vaikeaa, miks se muuttuis nyt kivaksi?
Sitten meni muutama viikko ja alkoi vähän jo ahdistaa. Miten mä hoidan mun kämpän pois ja viisumit ja kaikki ajoissa jos en saa tietää vaihdosta ennenkuin on liian myöhäistä?
Eilen illalla tulin töistä kotiin. Kello oli yksitoista illalla ja mua nukutti. Avasin kuitenkin sähköpostin (avasin sen noin tunnin välein). Ja sieltä se saapui. Ja tästähän se seikkailu vasta alkaa.
Takana on hurjan paljon paperisotaa ja tosi paljon ahdistusta ja jännitystä. Sain viime syksynä idean hakea Chileen Santiagoon vaihtoon Universidad Mayoriin. Se oli meidän koulun vanha vaihtokohde, missä ei oltu käyty moneen vuoteen (kai joskus 2008 viimeksi) ja mä puhuin meidän opettajan kanssa, että olispa siistiä saada se taas meidän koulun vaihtokouluksi.
Jos olisin sillon tiennyt et miten paljon joudun kiukuttelemaan ihmisten kanssa, en varmaan olis lähtenyt koko rumbaan.
Kävin juttelemassa koulun vaihtokoordinaattorin kanssa ja juttelin oman ohjaavan opettajan kanssa. Monesti.
Sitten sain hakupaperit ja kaksitoista muuta lappua mitkä piti hoitaa sinne. Juoksin paikasta toiseen ja ihmiseltä ihmiselle. Kävin hakemassa lippua ja lappua mistä lie. Menin luovuttamaan verta, että sain tietää mun veriryhmän. Sain muutaman puhelun joiden aikana kummaltakin osapuolelta paloi pinna ja sain huudot monelta ihmiseltä, miksen voi vaan nyt antaa olla!
No en antanut olla. Soitin uudelleen ja kiukuttelin vielä lisää, mä tahdon Chileen. Kun liput ja laput lähtivät Chileen oli aika tyhjä olo. Mulle hiipi olo, etten mä edes oikeasti enää tahdo sinne. Koko homma oli ollut niin tyhmää ja vaikeaa, miks se muuttuis nyt kivaksi?
Sitten meni muutama viikko ja alkoi vähän jo ahdistaa. Miten mä hoidan mun kämpän pois ja viisumit ja kaikki ajoissa jos en saa tietää vaihdosta ennenkuin on liian myöhäistä?
Eilen illalla tulin töistä kotiin. Kello oli yksitoista illalla ja mua nukutti. Avasin kuitenkin sähköpostin (avasin sen noin tunnin välein). Ja sieltä se saapui. Ja tästähän se seikkailu vasta alkaa.
"On the basis of the Agreement existing between our universities, it gives me great pleasure to inform you that your student Sonja
Haavisto, has been accepted at Universidad Mayor International Exchange Program, for the academic period covering from June to December 2012."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)