Joulukuu ja kolkyt astetta lämmintä!

Oho! Kylläpä aika on hypänny eteenpäin.

Lokakuu ja marraskuu katosivat jonnekin, jäi ajan jalkoihin enkä edes oikein osaa sanoa mitä tein noina kuukausina. Milloin saavuin tänne ja kuinka paljon on vielä edessä? Olen jotenkin täysin hukkunut aikaan ja en tiedä mistään mitään. Eli olen chileläistynyt?

Koulut alkaa olla lopuillaan ja tällä viikolla vielä vikat kokeet. Sen jälkeen siirryn rannikolle MUN PERHEEN KANSSA. Isoilla kirjaimilla koska on hienoa ja jännittävää nähdä mun perhe täälä. Ensinnäkin koska 1. Tää on mun ensimmäinen kerta mun elämässä kun oon elänyt näin kaukana näkemättä mun perhettä ja nyt ne näkee kaiken. 2. Koska on ollut tietty ikävä.

Ikävä on muuttanut täälä luonnettaan. Se on:

1. Taustalla kummitteleva ajatus

TAI

2. Raastava puolituntinen, jonka kulutan itkien.

---


Keskiviikkona saapuu mun perhe ja ne tapaa mun poikaystävän. Perjantaina mennään illalistamaan mun poikaystävän äitin luokse. Yhteinen kieli tulee olemaan mikä vain kieli minkä saa jotenkin puskettua läpi. Eli todennäköisesti minä tulkkaan 50 prosenttia, 40 prosenttia puhutaan käsiliikkeillä ja 10 prosenttia englantia. Tietty jännittää.