Rakkauteni San Pedro

Saavuttiin San Pedroon juhlavasti ajamalla bussilla läpi Valle del Lunan eli kuunlaakson läpi. Näky oli upea mutta naurettiin Marinen kanssa, että näkyykö täälä kyliä. Ei.

Mutta muutaman vuoren ja kallion kulman takaa paljastui pieni kylä, jossa ei asvaltteja käytetty. Etsittiin hostellia kävellen ja viisi ihmistä ehti matkan aikana kysyä ollaanko hukassa ja missä hostellissa asutaan. Aina meitä ohjailtiin ja lopulta löydettiin hostellin pieni puinen terassiovi ja astuttiin sisään. Paikka ei mun mielestä ollut lähelläkään käsitystäni hostelleista vaan enemmänkin jonkun koti. Jonkun, joka on tosi rento ja letkeä tyyppi. Hostellin sisäpihalla oli pöytä ja tuoleja, kolme riippumattoa ja letkeä musiikki raikasi koko päivän.

Hostellin ruokailupöytä, toi aukinen ovi on meidän huoneen ovi

Maattiin riippumatoissa kunnes saatiin avaimet meidän huoneeseen. Ekana yönä meidän huoneessa ei nukkunut muita kuin me kaksi ja se oli oikeastaan super mukavaa. Juteltiin yömyöhään vakavista ja vähemmän vakavista jutuista ja nukahdettiin jossain kohtaa kesken tärkeiden tarinoiden. Seuraavana päivänä meidän huoneen jakoi ranskalainen ja australialainen poika mutta aussi joutui vaihtamaan seuraavana päivänä ja tilalle tuli chileläinen tyttö.

Chileläisen tytön kanssa ei ehditty kovasti jutella mutta ranskalainen mies jakoi sen matkustelutarinan meidän kanssa. Hän oli töissä pankissa Ranskassa ja oli kyllästynyt elämäänsä, otti vapaata ja lähti opettamaan Afrikkaan lapsille englantia. Kun se pesti oli ohi hän lähti matkustelemaan Etelä-Amerikkaan ja sen jälkeen hän palaa Ranskaan ja miettii tahtooko oikeasti olla töissä pankissa.

Hostellin henkilökunta oli todella mukavaa ja tykkäsin hirmupaljon hostellista mutta yksi vessoista oli taikavessa. Suomeksi siis ovi oli taikaovi, se toimi tai ei. Kerran jäin sen taakse jumiin yhdeltä yöllä ja rämistelin ovea väkivalloin kymmenen minuuttia kunnes sain oven auki. Olin myös herättänyt varmasti kaikki hostellista kovalla metakoinnillani ja joka yö heräsin siihen, että joku muu räpelsi vessan oven kanssa. Se oli taikaovi, joka aukesi kun huvitti.

pääaukion ravintola, jossa ei kylläkään käyty syömässä

San Pedron katuja aamuauringossa

iloinen turisti

Oikeastaan kaikki San Pedrossa toimi niin, tehtiin mitä tehtiin kun huvitti. Kaupat olivat auki kun niitä huvitti ja joskus kaupan ovessa saattoi olla lappu, että "tulen takaisin kello 16" tai muu vastaava. Ihmiset olivat ystävällisiä ja meillä oli koko ajan sellainen olo, ettei kenelläkään ollut kiire. Täydellinen lomakylä.