Rajua katutaidetta ja sairautta ilmassa

Saltassa kun käveltiin pitkin katuja, nähtiin paljon sydäntä pysäyttävää katutaidetta ja ymmärrettin, että niissä oli sanomaa. Monessa nurkassa oli tekstejä kuten "minun kehoni, minun päätökseni" tai "en halua tätä lasta" ja muita todella rankkoja tekstejä. Ei mitään sellaisia kun Suomessa näkee jotain "poliisit on tyhmiä" meininkejä, mitkä johtuu vaan kiukutuksesta.

Argentiinassa tosiaan tuntu siltä, että jokainen vastaantuleva teini oli raskaana ja kantoi sylissään lasta tai piti kädestä. Kaikilla tuntui olevan pieniä lapsia ja nuoret ihmiset saaneet monia lapsia. Abortti on tosiaan laiton ja näemmä kuitenkin aika tarpeellinen. Tuli välillä vähän paha mieli noiden takia, taas oppi arvostamaan euroopan naisen asemaa vähän enemmän.

Kielletty kieltää

Salta, Argentiina

Katseltiin Saltan katuja ja kierreltiin museoissa. Käytiin nykytaiteen museossa, joka nyt ei ollut mikään sydäntä pysäyttävä ja ostin hattaraa. Olin itsekäs ja en halunnut jakaa hattaraani muiden kanssa vaan niiden piti ostaa omat, koska kun on kyse hattarasta se on minun. Opin myös, että hattara on ranskaksi barbababa eli iskän parta ELI piirretty barbababa -sarja jota seurasin lapsen kertoo oikeasti iskän parrasta.. Olin hämmentynyt.

Käytiin yhdessä museossa, jossa oli Inka kulttuuria ja muumioita ja en nyt kirjoita siitä sen enempiä suuruus tekstejä mutta se paikka oli sen verran karmiva ja pelottava, että tuli fyysisestikin paha olo ja seuraavana yönä näin painajaisia muumioista. Museo oli kuitenkin todella vaikuttava kokemus ja laitan tähän linkin jos joku haluaa katsella itse enemmän.

Lopulta ennen kahden tunnin bussimatkaa käytiin ravintolassa haukkaamassa kunnon pihviannokset ja omani oli pettymys. Pihvi ei ollut ihmeellinen ja pekoni maistui pelkästään suolalta. Olin ihan hieman pettynyt koska paikka oli laadukas ja hinta oli Argentiinaksi aika kallis, näemmä ei silti ollut mikään parahin ruokapaikka.

Pettymysruoka

Illalla lähdettiin kohti Mendozaa ja 20 tunnin bussimatkaa. Yöllä heräsin siihen, että poliisi potkaisi mua sääreen. Poliisi esitti todella kovaa ja oli vähän dramaattinen. Hän huusi, että mistä me ollaan tulossa, tänne ne passit ja poltatteko te tupakkaa. Näiden kysymysten jälkeen hän kävi laukkumme läpi ja HAISTELI NIITÄ. Hän hoki monta kertaa, että olitteko Boliviassa ja olitteko sielä. Lopulta hän antoi laukut takaisin ja kääntyi kannoillaan. Me ei oltukkaan salakuljettajia, hän varmaan pettyi. Vieressä oleva paikallisnainen selitti meille, että noin tehdään joka kerta ja reppureissaajia epäillään aina. Kiva meininki.