Lähes kaikki näytteilleasettajat teki ruuat kotonaan ja niitä sai tilata netistä tai sähköpostin välityksellä, mikä oli mulle iso ylläri. Ehkä tapasin tulevaisuuden huippukokkeja tai suklaakondiittoreja.
Ostettiin juustotikut joissa oli monta juustopalaa ja oliivi kärjessä. Ne maksoi suurinpiirtein kaksi euroa ja oli aivan mahtavia. Ainoa harmi mun silmissä oli, ettei me tiedetty mitä juustoja me syötiin. Jos olisin halunnut ostaa jotain niistä kotiin olisin ehkä joutunut arpomaan, että olikohan se tämä juusto. Mutta me nautiskeltiin juustot ja jatkettiin tiskiltä seuraavalle.
Paikalla oli hirmuisen paljon suklaaesittelijöitä. Syötiin herkkuja ja mä päädyin ostamaan kotiinkin yhdestä kojusta rasiallisen käsintehtyjä uskomattoman hyviä konvehteja joita tahtoisin nyt lisää.
![]() |
| Ensimmäiset kaks riviä on tryffelisuklaata ja seuraavat sisältää manjaria eli toffeeta |
Messuilta löytyi myös muun muassa käsintehtyjä sipsejä eri perunalajeista. Chile on perunan synnyin maa ja luulisi, että täälä saisi perunaa joka muodossa mutta valitettavasti mä en ole vielä kovin moneen erikoiseen perunaruokaan täälä törmännyt.





Heippa,
VastaaPoistaSaavuin Santiagoon kuukausi sitten ja löysin nyt sun blogin. Mielenkiintoista lukea muiden suomalaisten kokemuksia täältä :)