Eka viikko koulussa ja no se koti-ikävä

Tämä viikko on jostain syystä ollut todella rankka ja monelle mun vaihtarikaverillekin, tää on ollu tyhmä viikko. Amerikkalaiskaverini järkeili sen niin, että rakkaus vaihe on ohi ja arki iski. Se on varmaan aika totta.

Koulu alkoi ja ollaan nyt kokeiluvaiheessa, mitä kursseja haluaa ottaa ja sitten viikon päästä pitää mennä rekisteröimään kurssit, mitkä oikeasti ottaa. Muutamaa kurssia oon koittanu kokeilla ja muutamaa oon oikeasti kokeillut. Koittanut tarkoittaa sitä, että olen odottanut luokan edessä ja odottanut, odottanut ja todennut, että opettaja ei tule. Menin kysymään kansliasta, että hei missäs toi kurssi on ja sihteeri on sanonut, ettei mitään havaintoa kun opettaja ei vastaa puhelimeen. Lähdin kotiin.

Söin churrascon, tykkäsin siitä! (eli kaikki ei ole huonosti täälä)

Taivas oli kaunis kun kävelin koulusta kotiin

Koulu matkaan mulla menee normaalisti tunti täälä, suurkaupungin elämää. Tunti. Ihan oikeasti tunti ja eilen perjantaina jumituin ruuhkaan ja mulla kesti kaksi tuntia päästä kotiin. Kaksi tuntia. Kun lähden kotoa kävelen ensin kymmenisen minuuttia metrolle, sen jälkeen metrolla kymmenisen minuuttia ja sitten kävelen bussiin ja odotan bussia ja sitten olen bussissa puoli tuntia. Ilman ruuhkaa siis, ruuhka-aikaan kaikki on eri asia.

En vielä kirjoita mitään mun kursseista koska en tosiaan vielä ihan tiedä mitä otan ja millaisia ne tulevat olemaan mutta ensi viikolla saan ehkä tietää niistä hieman enemmän.

Ja se koti-ikävä. Ensimmäistä kertaa viime viikonloppuna iski koti-ikävä. Sen jälkeen se on kummitellut koko viikon mukana. Oon miettiny ihmisiä joita on koti-Suomessa ja ihmeellisiä pikku juttuja kuten viiliä ja piimää ja ruisleipää. Kaikki pikkusen hankalat asiat on tuntunu tosi hankalilta ja on ollu vähän sellanen olo, että no viis kuukautta vielä ja sitten kotiin. Ensi viikko on toivottavasti parempi ja alan taas tykätä Santiagosta!

Saastesumu perjantaina oli kammoittava

No se saaste