Aivan liian aikaisin jouduttiin pakkaamaan kamat Marinen kanssa ja jättämään upea San Pedro taaksemme. Jälki käteen kun ollaan puhuttu matkasta, ois voinut jäädä koko ajaksi vaan San Pedroon ja ottaa joka päivä aurinkoa ja joka yö nukkua kuuden viltin alla.
Mutta aamulla nousimme bussiin ja lähdimme kohti Argentiinaa Saltaa. Bussi kohosi vuoristoon ja totta kai mun päässä alkoi pyöriä, korkeudet ei ole mua varten. Korkeus yhdistettynä kieppuviin vuoristoteihin ei tehnyt mulle hyvää lähinnä koko matkan nuokuin tuolillani ja ulisin pahaa oloani. Marine hoiti kuvaamisen ja varmisti etten missanut mitään upeita maisemia.
 |
| Takas tien päälle |
 |
| Vasemmalla oleva kummallinen häirikkömies |
Mun vieressä ollut mies oli hämmentävä. Hän ei ollut sekuntiakaan paikoillaan vaan poukkoili tuolillaan ja juoksi milloin missäkin bussissa ja ystävystyi kuskien kanssa. Hän suihkutteli deodoranttia itseensä useita kertoja. Huippu hetki oli kuitenkin kun hän kuunteli musiikkia ja ulvahteli musiikin tahtiin, en todellakaa siis sano että lauloi vaan ulvahteli, niinkuin koirat ulvoo. Eikä myöskään mitään hiljaa vaan koko sydämestään.
 |
| Argentiina |
Chilen ja Argentiinan rajalla vietettiin seuraavat kaksi tuntia kun rajavartiosto avasi meidän laukut ja tutki passit ja leimasi ja toivotti hyvää matkaa. Odoteltiin, että kaikki saivat saman kohtelun ja jatkettiin bussilla matkaa.
Päivä taittui iltaan ja aurinko alkoi laskea vuorten taakse. Kun ilta pimeni, me saavuimme Saltaan, Argentiinaan. Mentiin aikalailla suoraan nukkumaan hostellilla ja nukuttiin seuraavana aamuna pitkään. Bussimatka kesti kahdeksan tuntia ja se oli meidän standardi bussimatka, sen vähempää ei taidettu kerralla ollaakkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti