Chañaral on pieni rannikkokylä, Atacaman aavikkoalueen reunalla. Marinen tuttu sanoi, että se on myös Chilen rumin kylä. Se on kasvanut kuparikaivosten lähelle kun kaivostyöntekijät alkoi rakentaa asumuksiaan sinne. Korkein rakennus oli kolmekerrosta korkea ja kaikki rakennukset oli aika yksinkertasia.
Saavuttiin Chañaraliin siinä kahdeksan aikoihin aamulla ja kiivettiin kylän reunustalla oleville portaille, jotka johti "majakalle" tai jollekin pömpelille. Istuttiin ja makoiltiin portailla kunnes epäilyttävä mies tuli pyytämään meitä kaljalle. Hänestä säikähtäneenä jatkettiin matkaamme syömään ja siitä rannalle.
Rannalla Marine tutustui koiraan ja rakastui. Marine ei yleensä pidä koirista mutta tämä tyyppi oli kuulemma erilainen. Se seurasi meitä koko päivän ja ostettiinkin sille ruokaa illalla. Paikalliset varmaan vihas meitä koska ruokittiin kulkukoiraa.
Ranta oli todella pitkä ja sillä alueella millä me käveltiin oli ehkä jotain seitsemän kuollutta pelikaania ja niiden luurankoja. Jälkikäteen luin, että alueen kupariteollisuus on saastuttanut veden ja luonnon. Se todellakin näkyi.
Mun sairauteni jatkui mutta lääkitsin itseäni ahkerasti paikallisilla särkylääkkeillä ja kurkkupastilleilla. Selvisin illalla bussiin asti. Seuraava yö vietettiin bussissa matkalla San Pedroon, Atacaman aavikolle. Siitä kerron ehkä tuhannessa seuraavassa postauksessa koska se oli niin kaunis paikka.
Ps. Poltin mun naaman auringossa, käytin koko päivän aurinkolaseja eli mulla oli hienot aurinkolasirajat. En antanut ottaa kuvaa kyseisestä värivirheestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti