Valparaíso vol. 1

Valparaíso on niin kaunis kaupunki et hienompaa saa etsiä. Kaupunkia ei ole koskaan varsinaisesti perustettu vaan sataman ympärille alkoi muuttaa ihmisiä ja siitä tuli kylä ja hups kaupunki.

Tsunami säikäytti aikoinaan ihmiset kukkuloille ja nykyään Valparaíso onkin enemmän kukkuloilla kuin niiden väleissä. Meidän opas kertoi, ettei kukkuloille ole osotteita ja siksi talot ovat värikkäitä. Postissa lukee siis vain "Cerro Mariposa, Casa Amarilla" (Kukkula perhonen, keltainen talo)  ja sitten posti löytää tiensä tai ei. Tää oli ihastuttava tarina ja naurettiin sitä mutta tarkempi tarkastelu paljasti, että joissakin taloissa oli numero. Ei kaikissa ja numerot taisivat olla vähän summa mutikassa heitettyjä.

Kadut olivat kapeita ja välillä niin kapeita, että siinä mahtui kävelemään vain kaksi ihmistä vierekkäin ja seinät kohosivat vieressä korkealle. Välillä taas tupsahti kukkulan reunalle ja näkymä merelle oli upea.

Ilma Valparaísossa oli paljon parempaa kuin Santiagossa ja tunnelma muutenkin leppoisampi. Kaduilla oli paljon taiteilijoita, jotka myivät teoksiaan ja musiikkoja soittamassa ja laulamassa. Ihmisillä ei ollut kiire ja aurinko paistoi. Aurinko on täälä niin kirkas, että pitkä päivä ilman aurinkolaseja (unohdin ne hotellille) sai silmäni särkemään.

Olen nyt varma, että aijon tulla Valparaísoon takaisin ja vaellella kaduilla ja katsella katuja ja maisemia.