Lentomatkat meni hyvin tänne. Madridin päässä alkoi ymmärtää, millainen on huoleton asenne. Kaikki vaan löllähteli lentokoneeseen ja kone olikin sitten tunnin myöhässä. Neljäntoista tunnin lento oli yllättävän kevyt, koska olin aivan poikki ja nukuin sen melkein kokonaan.
Madridin kentällä juttelin suomalaisen tytön kanssa, joka oli tulossa moikkaamaan poikaystäväänsä Chileen. Harmi vain tyttö oli menossa etelään eikä jäänyt Santiagoon. Olisin tarvinnut tänään hieman apua.
Hyppäsin meinaan syvään päähän koska tulin yksin Santiagoon, enkä mennyt host-perheeseen ensimmäiseksi kuukaudeksi. Olisi ehkä pitänyt. Toisaalta tai sitten ei. Nyt ainakin opin tavoille, itsenäisesti.
Menin syömään Santiagossa Burger Kingiin, koska en uskaltanut muualle. Kaikki näytti epäilyttävältä. Burger King oli kuitenkin virhearvio. Hampurilainen oli kammoittava ja ranskalaisissa ei ollut suolaa, ollenkaan.
Burger Kingin pöydästä sain soitettua äidille hetkeksi. Puhelu katkesi jotain kahden minuutin päästä koska mun prepaid Suomesta loppui. Aloin itkeä siinä pöydässä koska mua pelotti niin paljon olla täälä yksin. Olin yksinäisempi kuin koskaan.
Sitten tulin hotellihuoneeseen ja makasin kylpyammeessa ja menin hetkeksi nukkumaan. Sen jälkeen päivä parani. Etsin adapterin, sain itselleni netin hotellilta ja löysin ruokakaupan. Huomenna pitäisi vielä löytää joku paikka, josta saan ostettua prepaid liittymän, kaikkialla voi vaan ladata niitä. Enkä ehkä osaa kysyä sitä oikein niin, että joku tajuaisi.
Täälä ei ihan oikeasti pärjää englannilla, vaan oon ottanu käyttöön kaikki vähäisetkin muistoni espanjan tunneista lukiosta.
Maanantaina alkaa onneksi espanjan kurssi.
Tässä vähän näkymää mun hotellin ikkunasta ja parvekkeelta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti